Venäjällä osa 1

Viipuri, Venäjä.
23.5.2011 klo 22:45 (Venäjän aikaa)

Aamusta 07:15 suomen puolella tullitarkastus, ei mitään ongelmia sen kanssa, kaikki meni erittäin kivuttomasti. Sitten nuijamaalta järven selän ylitse venäjän puolelle. Ensimmäisen sulun jälkeen vastassa olikin sitten venäjän puoleinen passien tarkastus, eli probuskat ja djokumentit esiin ja kelpaako ne? No ei tietenkään. "Wje njeed crew list fjor yevery vessel, one wjhit stamp, one wjhitaut" no täytetään matkustajalistat kivasti uudestaan ja migraatio "djokumentit". Koomisena piirteenä samaa lomaketta käytetään näemmä sekä venäjällä että valko-venäjällä. Meinasinkin laittaa itseni saapuneeksi tuohon euroopan viimeiseen dikatuuriin. Onneksi kuitenkin huomasin virheen. Passitarkastus kesti noin 2 tuntia ja tänä aika rajaviranomaiset, joista onneksi yksi osasi auttavasti englantia, todennäköisesti kopioivat kaikki passit omaan käyttöönsä koska kauan ja hartaasti kaikkia käytiin lävitse. Ja sitten ei kun matkaan ja sulusta läpi. Rättijärven sulussa (en edes yritä muistaa mikä se oli natiivien kielellä) osa porukasta rantaan ja kaupoille. Pitäähän ruplista eroonkin päästä. Rahaa kului ja ostokksia tuli tehtyä. Eivät kuitenkaan myyneet viskiä ollenkaan mikä oli suuri pettymys. Sitten taas matka jatkui ja jo seuraavassa sulussa olikin sitten tullitarkastus, ei mitään yllätyksiä siinä. Samoja papereita pyöriteltiin ja 2 tuntia kulutettiin aikaan ja ketään ei kiinnostanut tulla laivaan, no aina vaan parempi.

Kanavia oli matkalla useampia ja kun niitä aikamme koluttiin, nyt jo hienolla kanavarutiinilla saavuimme viipurinlahdelle. Tässä vaiheessa venäjällä tyypilliset erilaiset kontrastit hämmensivät jo todella paljon koska samoilla rannoilla saattoi olla vierivieressä taloja jotka näyttivät niin neuvostoliitolta kun neuvostoliitto voi näyttää, tämän vieressä taas saattoi olla länsimainen luksushuvila, sitten 30-luvun suomalainen torppa ja heti tämän jälkeen rakennusvaiheessa 15 vuotta sitten kesken jäänyt talo jota kukaan ei ollut jaksanut rakentaa loppuun, saatikka purkaa pois. Hämmentävää.

Kun saavuimme viipuriin, ajoimme satamaan ja ankkuroiduimme hieman eri paikkaan mihin alunperin oli tarkoitus, edellä ajavat laivat olivat ilmoitelleet että kettinkiä oli sotkeutunut potkureihin ja jotain pientä vahinkoakin oli sattunut. Tornatorin sammakkomiehet kävivät tarkistamassa tilanteen eikä ilmeisesti jatkotoimenpiteille ollut tarvetta. Eikä aikaakaan kun punatakkinen igoriksi nimeämämme mies saapui kiukkuisena kyselemään miksi rantauduimme tähän emmekkä sinne minne muut laivat. "I am thje hjarbour master" mies uhosi mutta leppyi kuitenkin kun vähän pokkuroitiin. Eikä aikaakaan kun samat suluilla olleet passintarkastajat saapuivat taas kyselemään dokumentteja, niitä aivan samoja matkustajalistoja kun jo rajalla. Yksi leimalla ja yksi uusi. Hämmentävää oli se että suluilla ihan asiallista englantia puhunut nainen oli mystisesti unohtanut miten englantia puhutaan. Taas tuli uusia leimoja eikä kellekkään selvinnyt mihin näitä nyt taas tarvittiin. Venäläinen byrokratia on ihmeellistä.

Tämän jälkeen alkoi tämänpäiväinen turistimatkailu viipuriin jossa satoi vettä kuin esterin painepesurista. Ihmisiä ei ollut joten iha rauhassa sai etsiä paikkoja. Osa löytyi osa ei. Viereisessa "pripyat" talossa ollut ravintola ei houkutellu, vaikka se melko varmasti olisi ollut kulttuurielämys jo itsessään.

Huomenna matka jatkuu kohti koivistoa, nyt alamme järjestää vartiota yöksi.

ps. Prepaid nettitikku tuli hankitta eli päivitysten määrä tihenee.